Kategoria: Artikkelit

Sarjakuvien keräily on suosittu harrastus, ja kuten kaikessa keräilyssä, myös sarjakuvien kohdalla harvinaisten ja haluttujen kappaleiden arvo voi nousta hyvinkin korkeaksi kun kysyntää on paljon mutta tarjontaa vähän. Kalleimmat sarjakuvat ovatkin tuhansien eurojen arvoisia ja niiden ostamisesta haaveilevat vain kokeneimmat, asiaan vihkiytyneet keräilijät. Mitkä sarjakuvat sitten ovat arvokkaita ja mikä niiden arvoon vaikuttaa?

Sarjakuva-albumin hinta riippuu monesta asiasta. Ensinnäkin mitä enemmän albumia on painettu, sitä enemmän sitä on tarjolla ja hinta siten on alhaisempi kuin harvinaisempien kappaleiden. Tällaisia voivat olla muun muassa erikoisnumerot tai vaikkapa 50-luvulla painetut pienet erät, jolloin sarjakuvien suosio ja levikki ei vielä ollut kovin suurta.

Ylivoimaisesti merkittävin hintaan vaikuttava tekijä on albumin kunto. Harvinaisempikin painos voi menettää arvonsa jos kunto pääsee rapistumaan. Näin voi käydä jos lehteä ja mitä tahansa muutakin paperia säilytetään paikassa, jossa on kosteutta. Esimerkiksi 50-luvulla painetut lehdet ovat vuosikymmenten saatossa väistämättä altistuneet niin monenlaisille olosuhteille, että niitä on ollut huolellisestakaan säilytyksestä huolimatta vaikeaa saada säilymään priimakuntoisina.

Hinta muodostuu kuitenkin lopulta myyjän ja ostajan näkemysten perusteella, mikäli yhteisymmärrykseen päästään. Näin ollen tietyn albumin viimeisin myyntihinta voi olla seurausta yksittäisen keräilijän maksamasta ylihinnasta, eikä hinta jatkossa pysy enää samalla tasolla. Näin voi käydä vaikkapa viimeistä helmeä muuten täydelliseen kokoelmaansa metsästävä pitkän linjan keräilijä. Parhaan käsityksen hinnasta saakin arvioittamalla albumin esimerkiksi antikvariaatissa. Myös internetissä hintoja voi vertailla esimerkiksi huutokauppasivuilla.

Arvokkaimmat sarjakuvat Suomessa

Harvinaisin Aku Ankka on erikoisnumero Lumikki ja seitsemän kääpiötä vuodelta 1952, jonka arvo on priimakuntoisena 20 000 euroa. Vuosien 1951 ja 1952 Aku Ankat ovat myös suurin osa ainakin tuhannen euron arvoisia, jos ne ovat erittäin hyvässä kunnossa. Harvinaisimpia lukuun ottamatta 1950-luvun ankoista voi hyväkuntoisena saada viidestä eurosta muutamaan sataseen. Arvo riippuu numerosta, vuodesta ja kunnosta. 1960-luvun Aku Ankat ovat arvoltaan pääasiassa eurosta viiteen euroon. Sitten arvo putoaa: 1970-luvun ankoista saa muutaman kymmenen senttiä. 1980-luvulta lähtien Aku Ankoista voi saada jonkinlaisen hinnan ainoastaan priimakuntoisina kokonaisina vuosikertoina.

Luultavasti yleisintä keräilysarjakuvaa eli Aku Ankkaa on myynnissä paljon, mutta suurin osa varsinkin uudemmista lehdistä on lähes arvottomia. 70-luvulta lähtien lehtien arvo mitataan todennäköisemmin senteissä kuin euroissa. 60-luvun Aku Ankoista voi jo saada muutamia euroja, ja 50-luvun painoksista voi saada jo useamman kympin tai jopa yli 100 euroa, edellyttäen että ne ovat hyvässä kunnossa. Vuosien 1951-52 hyväkuntoiset Aku Ankat alkavat jo olla tuhansien eurojen arvoisia, ja harvinaisimman, vuonna 1952 ilmestyneen Lumikki ja seitsemän kääpiötä-erikoisnumeron arvo huippukunnossa on noin 20 000 euroa.

Aku Ankan erikoisnumeroiden hintoihin eivät Suomessa muut sarjakuvat juurikaan nouse. Ensimmäiset painokset Lucky Lukesta, Asterixista ja Tintistä ovat harvinaisia, ja hyvässä kunnossa niiden hinta voi olla joitakin satoja euroja. Ensimmäiset Tex Willerit puolestaan ovat myös harvinaisia, ja arvoltaan useita satoja euroja, samoin sarjan ensimmäiset pokkarijulkaisut 70-luvulta. Myöhempien numeroiden arvo laskee nopeasti muutamiin euroihin. Myös Korkeajännitys-sarjan albumeissa on useiden satojen eurojen arvoisia numeroita sarjan alkupuolelta 50-luvun alusta ennen kuin sarja yleistyi huomattavasti kohti vuosikymmenen loppua mentäessä. Mustanaamion ja Tarzanin ensimmäiset numerot ovat myös harvinaisia, niiden arvo voi nousta yli 100 euroon. Näidenkin sarjojen kohdalla vähänkin uudempien numeroiden arvo putoaa nopeasti muutamiin euroihin. Lisäki 60-luvun Ihmesarja on suosittu keräilykohde, jonka loppupään numeroita ei ehjänä juuri löydy. Liimasidoksisista numeroista voi saada hyvässä kunnossa yli 100 euroa.

Kun puuttuva tai muuten haluttu sarjakuva jostakin yhtäkkiä löytyy, täytyy siitä olla valmis tarjoamaan houkutteleva hinta nopeasti, varsinkin jos kyseessä on huutokauppa. Näin ollen sarjakuvien keräily ei ole halpaa lystiä, vaikka yleensä ei puhutakaan edes tuhansien eurojen investoinneista. Aktiivinen keräilijä saattaa kuitenkin ostaa useita numeroita vuodessa, jolloin niihin käytettävä rahasumma saattaa nousta huomaamatta melko suureksi, varsinkin jos yksittäisten numeroiden hinnat liikkuvat sadoissakin euroissa. Jos ylimääräistä käteistä löytyy tililtä, voi sarjakuvan osto olla hyvä sijoitus sillä vanhojen sarjakuvien arvo tuskin ainakaan laskee tulevaisuudessa kunhan ostettu albumi säilötään huolellisesti, sen kuntoa suojellen.

Mikäli rahaa ei juuri numeron tullessa myyntiin ole saatavilla, voi olla järkevintä rahoittaa ostos luottokortilla tai kulutusluotolla, sillä vaikeasti löytyvimpiä numeroita tulee myyntiin niin harvoin että tilaisuus ei välttämättä toistu. Vinkkinä kerrottakoon, että luottokortteja tai kulutusluottoja kannattaa vertailla ennen päätöksentekoa, jotta ei tule aiheuttaneeksi itselleen ylimääräisiä kustannuksia. Luottoa hiljalleen takaisin maksamalla saa myös sarjakuvan ostokustannuksen hajautettua ajallisesti pidemmälle maksuajalle, jolloin harrastus ei aiheuta omalle taloudelle niin voimakkaita yhtäkkisiä rasitteita.

Sarjakuvaharrastuksen kustannuksia arvioitaessa kannattaakin käyttää maalaisjärkeä: ostettavan albumin todellinen arvo ja tarjottava hinta tulee arvioida tarkasti esimerkiksi antikvariaatin ammattilaista apuna käyttäen, järkevin maksutapa kannattaa arvioida huolellisesti ja lopulta ylipäänsä pitää muistaa että harrastuksen on tarkoitus tuoda elämään iloa ja sisältöä, eikä sen siten tulisi aiheuttaa ylimääräistä stressiä tai talousvaikeuksia. Äärimmäisen tärkeää on myös pitää huolta siitä että sarjakuva-albumin kunto pysyy yhtä hyvänä kuin se oli ostohetkellä. Näitä neuvoja noudattamalla sarjakuvista ja niiden omistamisesta voi nauttia hyvillä mielin ja tietää että niihin sijoitettu raha on ikään kuin hyvässä tallessa.

Yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista sarjakuvista niin maailmalla kuin Suomessakin lienee varmasti Tintin seikkailut. Belgialaispiirtäjä Hergén luoma nuori lehtimies Tintti matkailee sarjakuvassa ympäri maailmaa joutuen moniin erilaisiin vaaroihin ja seikkailuihin. Niistä tarinan sankari kuitenkin selviää neuvokkuutensa, uskollisen koiransa ja ystäviensä avulla.

Tintin piirtäjä Georges Remi on tullut tunnetuksi taiteilijanimellään Hergé. Hergé syntyi Belgiassa vuonna 1907 ja vietti suuren osan nuoruudestaan ja työuransa alusta sotien aikana, mikä onkin epäilemättä vaikuttanut hänen tyyliinsä ja tuotantoonsa. Tintin seikkailuissa otetaan kantaa milloin kommunismia, milloin Yhdysvaltoja vastaan ja Hergé onkin ajoittain ollut vaikeuksissa erinäisten tahojen kanssa sarjakuviensa herkkien aiheiden takia, joutuen muun muassa useasti pidätetyksi. Myös Hergén partiolaistausta on vaikuttanut Tintin tyyliin, ja hahmon moraalin ja arvojen sanotaankin ammentavan innoituksensa partiolaisuudesta. Myös Hergé itse on sanonut Tintin olevan alter ego hänelle itselleen. Hergé oli hyvin tarkka Tintin omistuksesta, eikä antanut merkitä muiden taiteilijoiden nimiä tarinoiden tekijätietoihin. Hän piirsi Tinttiä siihen asti kunnes kuoli sairauteen 75-vuotiaana.

Tintin tarina alkoi katolilaisessa lehdessä, josta Hergé oli saanut töitä vuonna 1925. Pian työllistymisensä jälkeen Hergé julkaisi sarjakuvan, jonka päähenkilö oli nuori partiolainen nimeltä Totor. Hahmon yhteneväisyys Tinttiin on selkeä, joten Totoria voitaneen pitää Tintin ensimmäisenä versiona. Varsinaisesti Tintin tarina sai alkunsa, kun lehti pyysi Hergéä luomaan katolilaisen toimittajan, joka taistelisi pahaa vastaan ja jonka arvot olisivat hyveelliset. Nämä arvot yhdistettynä Hergén partiolaisuudesta omaksumaan moraaliseen taustaan ovat luoneet Tintille läpi koko sarjakuvan julkaisukaaren selkeästi erottuvan arvopohjan.

Tinttiä julkaistiin eri muodoissa yli 40 vuotta, ja tähän ajanjaksoon mahtuu niin sotaa kuin Hergén henkilökohtaisia vaikeuksiakin. Hergé joutui palvelemaan armeijassa toisen maailmansodan aikana, jonka lisäksi Belgia oli pitkään miehitettynä mikä tietenkin vaikeutti Tintin julkaisua muun muassa eri lehtien lakkauttamisen myötä. Sodan jälkeenkin vaikeuksia riitti, sillä sarjan suuri suosio aiheutti Hergélle aikataulupaineita ja stressiä, joka näkyi muun muassa mielenterveyden järkkymisenä. Vuonna 1950 Tinttiä julkaisemaan perustettiinkin kokonaan oma studio, jossa työskenteli useita taiteilijoita. Tinttiä julkaistiin siihen asti kunnes Hergé kuoli vuonna 1983. Hänen viimeinen Tintti-tarinansa Tintti ja aakkostaide jäi keskeneräiseksi ja se myös julkaistiin sellaisena. Koko historiansa aikana Tintin seikkailuja julkaistiin yli 70 kielelle yli 200 miljoonan myydyn albumin verran, ja sitä on esitetty niin radiossa, televisiossa, elokuvina kuin teatterissakin.

Tintin toimenkuva vaihtelee tutkimusmatkailijan, tutkivan journalistin ja salapoliisin välillä, ja hän joutuukin työnsä vuoksi matkustamaan ympäri maailmaa tutkien yleensä erilaisia mysteereitä. Yleensä Tintti joutuu vaikeuksiin esimerkiksi rikollisten, onnettomuuksien tai muiden olosuhteiden vuoksi ja selviytyy niistä omien kykyjensä ansiosta. Oikeudenmukainen ja neuvokas Tintti onkin esimerkillinen sankarin arkkityyppi, ja kenties se on tehnyt hänen hahmostaan niin suositun. Tintti on tarinoissa todella nuori, arviot hänen iästään liikkuvat 15-19 vuoden välillä. Kuitenkin hän on todella nopeaälyinen ja tarkkaavainen, sekä hallitsee suvereenisti vaarallisen työnsä vaatimia taitoja kuten ampumisen, ajoneuvoilla ajamisen sekä fyysisen itsensä puolustamisen esimerkiksi nyrkkitappeluissa.

Tintin tärkein apuri on hänen uskollinen Milou-koiransa, joka on nähty jokaisessa Tintti-tarinassa. Milou on neuvokas ja urhea, ja pelastaa usein isäntänsä pinteestä omalla toiminnallaan. Miloun hahmo on hieman muuttunut matkan varrella, sillä alun perin Milou puhui ihmisten kanssa ja toi lähinnä vastapainoa Tintin valoisalle luonteelle kyynisillä kommenteillaan. Kapteeni Haddockin tultua vakiohahmoksi, on Miloun sarkastinen dialogi siirtynyt hänelle ja Miloun nähty puhuvan enää vain Tintin kanssa. Kapteeni Haddock puolestaan on alkoholiin menevä karski merimies, joka piikittelee Tintin optimistista elämänasennetta eikä haluaisi lähteä mukaan hänen seikkailuihinsa. Kömpelö Haddock kuitenkin usein joutuu tahtomattaan tapahtumien keskipisteeseen ja moniin muihinkin kommelluksiin. Muita vakiohahmoja ovat muun muassa hajamielinen ja puolikuuro professori Tuhatkauno, hutiloiva etsiväkaksikko Dupond ja Dupont, sekä päähenkilökolmikkoa ärsyttävä diivamainen oopperalaulaja Bianca Castafiore.

Tintin ansiot sarjakuvamaailmassa ovat kiistattomat. Se on säilyttänyt suosionsa useiden vuosikymmenten ajan ja selvinnyt lukuisista vaikeuksista poliittisesti vaikeiden olosuhteiden paineissa. Tintti on myös oikeamielisen sankarinsa myötä ja maailmaa sekä sen ilmiöitä tarkasti kuvaavana sarjakuvana opettavainen nuoremmillekin lukijoille. Hergén perintö eurooppalaiselle sarjakuvataiteelle onkin vertaansa vailla, mistä kertoo myös hänelle Belgiassa vuonna 2009 avattu oma museo.

Monet unohtumattomat piirros- ja sarjakuvahahmot ovat nousseet suureen suosioon 90-luvulla, eikä se ole sattumaa. 90-luku oli eräänlaista piirrettyjen kulta-aikaa. Tekniikka oli kehittynyt niin paljon, että animaatioista pystyttiin tekemään visuaalisesti näyttäviä, mutta tietokoneanimoitu 3D-grafiikka ja CGI-efektit eivät kuitenkaan olleet vielä syrjäyttäneet perinteistä piirrettyä. 90-luvulla ilmestyivät monet klassikon aseman saavuttaneet piirretyt, kuten Leijonakuningas, Aladdin, Pocahontas sekä Kaunotar ja Hirviö. Niiden suosion myötä myös kypsemmälle yleisölle alettiin tarjota piirrettyjä, kuten selkeästi aikuiseen makuun tarkoitetut Kukkulan Kuningas tai Futurama. Kaksimielistä tai jopa kaikkein räävittömintä tyyliä edustivat Family Guy ja South Park. Kaikki edellä mainituista saavuttivat suuren kulttisuosion.

Muutos alkoi pikkuhiljaa näkyä kulttuurissa ja myös markkinoilla. Pääosin nuorille ja aikuisille suunnattu MTV alkoi lisätä animaatiotarjontaa, muun muassa myöskin hieman vanhemmalle yleisölle tarjotun Beavis and Butt-Headin muodossa. Vain piirrettyihin erikoistuneet kanavat kasvattivat suosiotaan, ja kukoistukseen nousivat monille nykyään tutut kanavat kuten Disney Channel, Nickelodeon sekä Cartoon Network.

90-luvun unohtumattomat piirroshahmot

Scooby Doo

Scooby Doo oli samannimisen animaatiosarjan päähenkilö, tanskandoggiuros joka yhdessä ihmisystäviensä kanssa metsästi haamuja ja muita yliluonnollisia ilmiöitä, joiden aiheuttajaksi sitten yleensä osoittautui jokin tavanomaisempi syy. Scooby oli luonteeltaan huvittava ja hieman kömpelö, puhui hassusti ja teki tunnetuksi monet hullunkurisista lausahduksistaan. Vaikka hän usein pelkäsi haamuja, saivat hänen ystävänsä hänet houkuteltua mukaan seikkailuihin käyttämällä houkuttimena koirankeksejä, jotka olivat hänen suurta herkkuaan. Usein sarjan jaksot lopulta päättyivät onnellisesti Scoobyn löydettyä itsestään rohkeutta pelastaa ystävänsä ja ratkaista kiperät tilanteet joihin he jatkuvasti joutuivat.

Tomin ja Jerryn Tom

Tom ja Jerry on suosittu piirretty, jossa Tom-kissa ja Jerry-hiiri leikkivät tyypillistä kissa ja hiiri -leikkiä: Tom yrittää kunnon kotikissan tavoin pyydystää Jerryn, joka puolestaan yleensä onnistuu nokkeluudellaan päihittämään paljon isomman ja vahvemman Tomin. Tom on jatkuvista tappioistaan huolimatta sinnikäs mutta Jerryyn verrattuna hieman hidasälyinen, ja usein katsoja näkeekin Tomin astuvan ansaan tai muuten järjestävän itsensä vaikeuksiin. Esimerkiksi hän eräässä jaksossa lensi laivan kannelta mereen Jerryn sidottua hänen häntänsä pelastusrenkaaseen, jonka Tom sitten itse heitti veteen Jerryn huijattua hänet luulemaan jonkun olevan merihädässä.

Stewie Griffin (Family Guy)

Aikuisille suunnattu Family Guy on täynnä hieman omituisia hahmoja, ja Stewie-vauva ei tee poikkeusta. Omintakeisella, amerikkalaisen jalkapallon muotoisella päällä varustettu vauva puhuu brittiaksentilla ja suunnittelee maailmanvalloitusta ja murhia, mutta samalla hän on kiintynyt pehmoleluihin ja perheen Brian-koiraan, joka on hänen paras ystävänsä. Stewien rooli sarjassa onkin hämmentävä, sillä esimerkiksi osa hahmoista ymmärtää hänen puhettaan ja osa ei. Muutenkin Stewien persoona on erikoinen yhdistelmä aikuista ja lasta.

Väiski Vemmelsääri

Väiski Vemmelsääri on yksi animaatiohistorian ikonisimmista hahmoista, sillä hänen suosionsa ajoittui amerikkalaisten piirrossarjojen kulta-aikaan ja niinpä hän päätyikin animaatioyhtiönsä Warner Brosin maskotiksi ja logoon. Onpa Väiski saanut jopa oman tähden Hollywoodin kuuluisalle Walk of Famelle. Väiski on luonteeltaan kujeileva ja iloinen, ja nokkeluudellaan päihittää kaikki ne lukuisat hahmot joita vastaan hän matkansa varrella joutuu. Väiski ei vähästä hätkähdä ja huolettomalla asenteellaan pysyy tilanteen herrana, usein luonteenomaisesti samalla porkkanaa järsien.

Onneksi näiden rakastettujen hahmojen seikkailuista voi nauttia tänäkin päivänä eritoten internetin videopalveluiden avulla. Monelle 90-luvulla varttuneelle voi näiden sankareiden seikkailuihin uudelleen perehtyminen aiheuttaa melkoisen nostalgiapläjäyksen.

Sarjakuvaharrastuksella on Suomessa oma vankkumaton kannattajaryhmänsä ja sarjakuvayhteisö kokoontuukin pitkin vuotta monissa tapahtumissa. Monissa kaupungeissa onkin oma sarjakuvaseuransa, jotka järjestävät säännöllisesti omia tapahtumiaan kuten työpajoja, kursseja sekä näyttelyitä. Tämän lisäksi kansallisista tapahtumista kannattaa muistaa erilaiset messut ja sarjakuvafestivaalit, joista monet ovat vakiinnuttaneet perinteikkään aseman ja niitä on järjestetty jo vuosia. Katsellaanpa seuraavaksi Suomen sarjakuvatapahtumia ja niihin osallistuvia sarjakuvaseuroja hieman tarkemmin.

Suomalaisista sarjakuvatapahtumista puhuttaessa heti ensimmäisenä on syytä mainita Suomen ja samalla koko Pohjoismaiden suurin sarjakuvatapahtuma Helsingin sarjakuvafestivaalit. Tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 1979 ja se houkuttelee paikalle vuosittain yli 20 000 kävijää. Festivaalin järjestäjänä toimii Suomen sarjakuvaseura ry, ja viime vuosina se on järjestetty perinteisesti syyskuussa Suvilahden Kattilahallissa Helsingin Kalasatamassa sekä festivaaliin liittyviä oheistapahtumia kuten sarjakuvanäyttelyitä muutamissa Helsingin kirjastoissa ja kulttuurikeskuksissa. Ilmainen tapahtuma on kaikille avoin, joten se on oiva paikka sekä uusille että kokeneemmille harrastajille tutustua sarjakuvan kiehtovaan maailmaan.

Toinen suuri sarjakuvatapahtuma Suomessa on Tampere Kuplii-sarjakuvafestivaali, joka järjestetään vuosittain yleensä maaliskuussa. Myös Tampere Kuplii on osallistujille maksuton, ja ohjelmassa on muun muassa paljon erilaisia puheenvuoroja, näyttelyitä, pienlehtimarssi sekä perinteisen sarjakuva-Finlandia -palkinnon jako. Tapahtumapaikkoja ovat Tampere-talo, Tampereen pääkirjasto sekä Tampereen yliopisto.

Suomen pohjoisin sarjakuva-aiheinen tapahtuma lienee Oulussa syksyisin järjestettävä Oulun sarjakuvafestivaali. Tapahtuman teema vaihtuu vuosittain ja ohjelmassa on muun muassa gaalailta, haastatteluja ja luentoja sekä vapaamuotoisia K18-anniskelutapahtumia. Oulun sarjakuvaseura ry:n järjestämän festivaalin tapahtumapaikkoja ovat muun muassa Oulun pääkirjasto sekä kulttuuritalo Valve.

Myös pienemmissä kaupungeissa on omia sarjakuvia-aiheisia tapahtumia. Esimerkiksi Porissa on jo useita vuosia järjestetty sarjakuvafestivaali, jossa ohjelmaa on useaksi päiväksi. Tapahtuman taustalla ovat muun muassa Porin sarjakuvayhteisö ja Porin kaupunginkirjasto. Toinen, hieman uudempi paikallinen sarjakuvatapahtuma on Porvoon sarjakuvayhdistys ry:n helmikuussa järjestämä Porvoon Å-fest, jonka erityispiirre on sen kaksikielisyys. Ohjelmassa on suomalaisten ja kansainvälisten sarjakuvataiteilijoiden puheenvuoroja, paneelikeskustelua ja työpajoja.

Vuotuisten sarjakuvafestivaalien ja -tapahtumien ohella monet sarjakuvayhdistykset ja -seurat järjestävät monenlaista pienimuotoisempaa harrastustoimintaa kuten jatkuvia työpajoja, kursseja tai muita kokoontumisiltoja. Toiminta voi myös tähdätä oman sarjakuvan julkaisuun tai idean jalostamiseen. Tähän muun muassa Suomen sarjakuva-ammattilaisten yhdistys Sarjakuvantekijät ry jakaa apurahoja. Yhdistys on Suomen sarjakuvaseuran ohella näkyvimpiä toimijoita suomalaisen sarjakuvan saralla, ja painottuu enemmän ammattimaiseen sarjakuvatuotantoon kuin kaikille avoin Suomen sarjakuvaseura. Yhdistyksen toiminnasta mainittakoon myös vuosittain jaettava Vuoden sarjakuvateko-palkinto eli jättikokoinen sivellin, joka annetaan ansiokkaasta työstä suomalaisen sarjakuvan hyväksi. Myös esimerkiksi Oulun sarjakuvaseura jakaa tukea oman sarjakuvan tekoon stipendien muodossa. Sarjakuvantekijöiden kannattaakin tutustua oman lähialueen sarjakuvayhteisöön ja sen tarjoamiin aktiviteetteihin.

Omia taitojaan sarjakuvien teossa voi kehittää monella tavalla. Luonnollisesti internetistä löytyy paljon materiaalia sarjakuvanteon tueksi, muun muassa Suomen sarjakuvaseuran ylläpitämästä kupla-akatemiasta. Sarjakuvantekoa voi myös opiskella erinäisissä oppilaitoksissa, kuten kansanopistoissa ja jopa Aalto-yliopistossa sivuaineena. Helsingissä sijaitsevissa Suomen sarjakuvakeskuksen tiloissa järjestetään ympäri vuoden monipuolinen kattaus erilaisia kursseja niin lapsille kuin aikuisillekin.

Sarjakuvaharrastajille siis riittää Suomessa nähtävää ja mahdollisuuksia tavata muita harrastuksesta kiinnostuneita ja hakea oppia sekä inspiraatiota tapahtumista, seuroista ja yhdistyksistä!

Yksi viime vuosien suosituimmista lastenohjelmista niin Suomessa kuin maailmallakin on kanadalainen animaatiosarja Ryhmä Hau (Paw Patrol). Sarja alkoi vuonna 2013, ja Suomessa se nousi suosioon vuonna 2016 Ylen esittämänä. Suomessa sarja on nähtävissä myös Viaplaylta. Pohjois-Amerikassa esitetään jo sarjan uusinta eli 7. tuotantokautta, mutta Suomessa pyörivät tällä hetkellä 3. ja 4. tuotantokauden jaksot. Ryhmä Hausta on tekeillä myös elokuva, jonka olisi tarkoitus valmistua vuonna 2021.

Ryhmä Haun ympärille on kasvanut suuri lasten ja vanhempien muodostama fanijoukko, ja mm. Ryhmä Hau-aiheiset oheistuotteet ja -lelut ovat haluttua tavaraa. Maailmanlaajuisesti Ryhmä Hau -brändiä on arvioitu jopa yli miljardin dollarin arvoiseksi. Sarjan ympärille kasvanut ilmiö on saanut välillä myös kriittisiä piirteitä. Suomessa sarja sai kritiikkiä pettyneiltä katsojilta kun luvattu uusi hahmo ei ilmestynytkään sarjaan kerrotussa aikataulussa. Kansainvälisesti sarjaa on kritisoitu myös siinä esitetyistä fasismin piirteistä sekä taloudellisesta ja sukupuolten epätasa-arvosta.

Sarjan jaksot ovat lyhyitä tarinoita Ryhmä Haun seikkailuista ryhmän asuinpaikassa Jännälahdella sekä sen lähiympäristössä. Yleensä jaksojen aiheena on jonkin ongelman ratkaiseminen tai pulaan joutuneiden pelastaminen. Alun perin pentuja oli kuusi, mutta sittemmin mukaan on liittynyt myös pari uutta hahmoa. Kaikilla pennuilla on oma erikoisosaamisensa, jonka lisäksi ryhmällä on käytössään paljon resursseja, huipputeknologiaa sekä -kalustoa, kuten ajoneuvoja, drooneja, robotteja ja muita apuvälineitä.

Ryhmää johtaa nuori poika Riku (alkup. Ryder), joka rakentaa ja ylläpitää ryhmän kalustoa ja vahtitornia. Riku on kekseliäs ja johtaa pelastustehtäviä, ja hän onkin erittäin huolehtivainen ja avulias kaikkia pulassa olevia kohtaan ja välittää suuresti ryhmänsä pennuista. Hänen ajoneuvonsa on mönkijä, joka voi muuntua muun muassa moottorikelkaksi ja liitäjäksi.

Vainu (Chase) on ryhmän tarkkanenäinen vakooja ja poliisikoira, jonka hajuaistia usein tarvitaan erilaisissa etsinnöissä. Hän kuitenkin kärsii myös allergioista ja aivastelee herkästi esimerkiksi kissoille tai höyhenille altistuessaan. Vainulla on käytössään suuri määrä laitteita, muun muassa pimeänäkölasit, vaijereita, imukuppeja ja raketteja.

Samppa (Marshall) on pelastus- ja ensihoitokoira, joka ajaa tietenkin paloautolla ja ambulanssilla. Hänen muihin varusteisiinsa kuuluu vesitykkejä ja tikkaita palonsammutukseen sekä muun muassa kuumemittari, röntgen ja tutkimuspöytä potilaiden hoitamiseen. Samppa on hieman arka ja kömpelö ja hänelle sattuu usein erilaisia vahinkoja ja kommelluksia. Hän on kuitenkin myös avulias ja luotettava pelastustehtävissä.

Kaja (Skye) on ryhmän lentäjä, joka avustaa ilmasta käsin helikopterilla liikkuen. Hän rakastaa lentämistä, on rohkea ja ketterä ja innostuessaan tekee voltteja ja piruetteja.

Rolle (Rubble) on maansiirtoon erikoistunut kaivaja, jonka ajoneuvo on nostokurjella ja poralla varustettu kaivinkone. Hän pitää kaivamisesta ja kylvyistä, mutta pelkää niin pimeää kuin hämähäkkejä ja kummituksiakin.

Valpas (Tracker) asuu viidakossa ja on erityisesti hyödyksi hyvän kuuloaistinsa ansiosta. Hänen mottonsa onkin ”pelkkänä korvana!”, jota hän espanjaa osaavana täydentää myös ”soy todo oidos”. Välineinään hän käyttää jeeppiä, kaapeleita ja monitoimityökaluja.

Halti (Everest) on vuorella asuva husky, jonka erikoisosaamista ovat lumeen ja jäähän liittyvät olosuhteet. Hän ajaa lumikonetta ja käyttää tehtävissä apuna lumilautaa, pulkkaa sekä tartuntakoukkua.

Rekku (Rocky) on roska-autoa ajava kierrätykseen erikoistunut pentu. Hän osaa tehdä romusta mitä vaan ja rakenteleekin usein mitä ihmeellisimpiä välineitä ja laitteita. Hänen roska-autonsa uumenista löytyykin kaikenlaista tehtävissä hyödyllistä välineistöä. Hän käyttää työkaluinaan muun muassa vasaraa, sahaa ja ruuvimeisseliä.

Toma (Zuma) on ryhmän vesipelastaja, joka liikkuu sukellusveneeksi muuntuvaksi ilmatyynyaluksella. Hän ei vettä ja uimista pelkää, ja luonnollisesti hänet kutsutaan hätiin silloin, kun joku on pulassa merellä. Tomalta löytyykin avuksi pelastusrengas ja happisäiliö.

Pentujen lisäksi ryhmän apuna on ajoittain myös Rikun rakentama robottikoira Robo. Muita sarjassa satunnaisesti vierailevia hahmoja ovat muun muassa kilpailevat pormestarit Pujola ja Hanttinen, maanviljelijä Eki-isäntä ja hänen vaimonsa Taimi-emäntä, Mauri-mursu sekä Kapteeni Turpo.

Oletko ikinä kiinnittänyt huomiota sarjakuvissa ja piirretyissä seikkailevien hahmojen väreihin? Jos et, niin mietipä hetki tuntemiesi hahmojen värejä: Paavo Pesusieni, Pikachu, Kätyrit (Minions) sekä monet muut hahmot loistelevat kirkkaan keltaisina. Ilmiö ei myöskään rajoitu pelkästään uudempiin hahmoihin vaan myös jo vuosien takaa tuttuja hahmoja kuten Simpsonit ja Nalle Puh on totuttu näkemään keltaisina. Miksi keltainen sitten on niin suosittu väri piirroshahmoille? Onko keltainen teknisesti helpoin väri piirtää vai onko kyse kenties vain sattumasta? Vastaus selviää seuraavassa.

Ensinnäkin keltainen on ihmissilmälle huomiota herättävä väri, ja senpä takia esimerkiksi liikennemerkeissä ja huomioliiveissä käytetään keltaista, lisäksi usein vielä heijastavana. Joka tapauksessa keltainen väri on helppo erottaa esimerkiksi sarjakuvalehden sivuilta tai tv-kanavia surffaillessa. Keltaiseen ihoon on myös helppo piirtää punaiset huulet ja silmänvalkuaiset erottuvasti, eli keltainen väri on mahdollisimman vaivaton piirtäjälle eikä aiheuta haasteita ilmeiden ja eleiden luomisessa. Kenties suurin syy keltaisen käyttöön löytyy sen erottumisesta taustaväreistä: keltainen kun sattuu olemaan sinisen vastaväri, jota taas käytetään usein piirrosmaailman taustana esimerkiksi taivaan tai meren värinä. Meressä asuva Paavo Pesusieni erottuisi melko heikosti vaikkapa violettina, sinisestä puhumattakaan. Keltaisen ja sinisen yhdistelmä on myös tasapainoinen eikä aiheuta konfliktia siitä huolimatta että ne ovat vastavärejä. Toisin on vaikkapa punaisen ja vihreän yhdistelmän tapauksessa. Keltaisen ja sinisen yhdistelmä onkin omiaan tuomaan lasten suosikkiohjelmiin mukavan ja rentouttavan tunnelman, joka ei aiheuta kenellekään ikäviä tunnetiloja tai mielleyhtymiä.

Väreillä on muutenkin vaikutusta mielikuviin ja tunnelmiin, sillä myös hahmon sielunmaisemaa ja luonnetta voidaan yrittää viestiä värien kautta. Keltainen on melko neutraali mutta iloinen väri, jonka vuoksi se sopii hyvin hahmoille, jotka ovat pääosassa ja näkyvät sivulla tai ruudussa usein. Keltaiset hahmot ovatkin usein hymyileviä ja hauskoja persoonia. Vertailun vuoksi vaikkapa mustat, punaiset tai näitä värejä yhdistelevät hahmot ovat yleensä tarinan pahiksia tai ainakin melko synkkiä hahmoja kuten vaikkapa Batman, Deadpool, Darth Maul tai Darth Vader. Hahmoista pistääkin silmään että ne ovat ehkä hieman vanhemmalle yleisölle suunnattuja. Vihreitä hahmoja puolestaan ovat muun muassa teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat eli tuttavallisemmin Turtles sekä Hulk, joista kaikki ovat vihreitä jonkin heille tapahtuneen vahingon tai mutaation seurauksena. Vihreistä hahmoista mainittakoon myös Shrek, joka luokitellaan örkiksi ja ei siis varsinaisesti lukeudu ihmishahmoksi. Lähinnä örkkien ja mutanttien sekä muun muassa merisairaan tai muuten pahoinvoivan henkilön ihon värin kuvailemiseen käytetty vihreä ei ymmärrettävästi ole ensisijainen valinta lasten suosikkihahmojen väriksi.

Nykyään myös ihonväri ja etninen alkuperä voi olla herkkä aihe, jonka vuoksi ihmishahmojen kohdalla kaikille yhteinen keltainen väri on omiaan asettamaan kaikki hahmot samalle viivalle. Kun väri on sopivasti keinotekoinen, ymmärtävät katsojat ettei sillä viitata mihinkään tiettyyn ihmisryhmään. Hyvänä esimerkkinä asian sensitiivisyydestä käy Simpsonien Apu Nahasapeemapetilon-hahmon väri, joka on selvästi muita hahmoja tummempi ja lähikaupan kauppiaana työskentelevän hahmon intialaisuus muutenkin korostetun stereotyyppistä. Apu on esiintynyt Simpsoneissa lähes 30 vuotta, mutta yhtäkkiä hahmosta nousi Yhdysvalloissa kohu, jonka vuoksi sarjan tekijät ovat joutuneet pahoittelemaan tapahtunutta ja hahmon ei esimerkiksi enää ole kuultu puhuvan sarjassa. Niinpä onkin ymmärrettävää että piirrettyjen ja sarjakuvien tekijät haluavat hahmojensa olevan neutraaleja niin väriltään kuin muiltakin ulkoisilta ja käyttäytymisensä piirteiltä.

Kuten huomaamme, keltaiselle värille on monta syytä ja se sopii väriksi niin piirrosteknisten kuin psykologistenkin tekijöiden takia. Onpa muuan taidemaalarikin, nimeltään Vincent Van Gogh, todennut: ”Kuinka ihana keltainen onkaan!”

Ehkäpä tästä eteenpäin kiinnität enemmän huomiota piirrettyjen ja sarjakuvien väreihin ja huomaat yhä useammin seuraavasi nimenomaan keltaisen hahmon seikkailuja!