Sarjakuvien keräily on suosittu harrastus, ja kuten kaikessa keräilyssä, myös sarjakuvien kohdalla harvinaisten ja haluttujen kappaleiden arvo voi nousta hyvinkin korkeaksi kun kysyntää on paljon mutta tarjontaa vähän. Kalleimmat sarjakuvat ovatkin tuhansien eurojen arvoisia ja niiden ostamisesta haaveilevat vain kokeneimmat, asiaan vihkiytyneet keräilijät. Mitkä sarjakuvat sitten ovat arvokkaita ja mikä niiden arvoon vaikuttaa?
Sarjakuva-albumin hinta riippuu monesta asiasta. Ensinnäkin mitä enemmän albumia on painettu, sitä enemmän sitä on tarjolla ja hinta siten on alhaisempi kuin harvinaisempien kappaleiden. Tällaisia voivat olla muun muassa erikoisnumerot tai vaikkapa 50-luvulla painetut pienet erät, jolloin sarjakuvien suosio ja levikki ei vielä ollut kovin suurta.
Ylivoimaisesti merkittävin hintaan vaikuttava tekijä on albumin kunto. Harvinaisempikin painos voi menettää arvonsa jos kunto pääsee rapistumaan. Näin voi käydä jos lehteä ja mitä tahansa muutakin paperia säilytetään paikassa, jossa on kosteutta. Esimerkiksi 50-luvulla painetut lehdet ovat vuosikymmenten saatossa väistämättä altistuneet niin monenlaisille olosuhteille, että niitä on ollut huolellisestakaan säilytyksestä huolimatta vaikeaa saada säilymään priimakuntoisina.
Hinta muodostuu kuitenkin lopulta myyjän ja ostajan näkemysten perusteella, mikäli yhteisymmärrykseen päästään. Näin ollen tietyn albumin viimeisin myyntihinta voi olla seurausta yksittäisen keräilijän maksamasta ylihinnasta, eikä hinta jatkossa pysy enää samalla tasolla. Näin voi käydä vaikkapa viimeistä helmeä muuten täydelliseen kokoelmaansa metsästävä pitkän linjan keräilijä. Parhaan käsityksen hinnasta saakin arvioittamalla albumin esimerkiksi antikvariaatissa. Myös internetissä hintoja voi vertailla esimerkiksi huutokauppasivuilla.
Arvokkaimmat sarjakuvat Suomessa
Harvinaisin Aku Ankka on erikoisnumero Lumikki ja seitsemän kääpiötä vuodelta 1952, jonka arvo on priimakuntoisena 20 000 euroa. Vuosien 1951 ja 1952 Aku Ankat ovat myös suurin osa ainakin tuhannen euron arvoisia, jos ne ovat erittäin hyvässä kunnossa. Harvinaisimpia lukuun ottamatta 1950-luvun ankoista voi hyväkuntoisena saada viidestä eurosta muutamaan sataseen. Arvo riippuu numerosta, vuodesta ja kunnosta. 1960-luvun Aku Ankat ovat arvoltaan pääasiassa eurosta viiteen euroon. Sitten arvo putoaa: 1970-luvun ankoista saa muutaman kymmenen senttiä. 1980-luvulta lähtien Aku Ankoista voi saada jonkinlaisen hinnan ainoastaan priimakuntoisina kokonaisina vuosikertoina.
Luultavasti yleisintä keräilysarjakuvaa eli Aku Ankkaa on myynnissä paljon, mutta suurin osa varsinkin uudemmista lehdistä on lähes arvottomia. 70-luvulta lähtien lehtien arvo mitataan todennäköisemmin senteissä kuin euroissa. 60-luvun Aku Ankoista voi jo saada muutamia euroja, ja 50-luvun painoksista voi saada jo useamman kympin tai jopa yli 100 euroa, edellyttäen että ne ovat hyvässä kunnossa. Vuosien 1951-52 hyväkuntoiset Aku Ankat alkavat jo olla tuhansien eurojen arvoisia, ja harvinaisimman, vuonna 1952 ilmestyneen Lumikki ja seitsemän kääpiötä-erikoisnumeron arvo huippukunnossa on noin 20 000 euroa.
Aku Ankan erikoisnumeroiden hintoihin eivät Suomessa muut sarjakuvat juurikaan nouse. Ensimmäiset painokset Lucky Lukesta, Asterixista ja Tintistä ovat harvinaisia, ja hyvässä kunnossa niiden hinta voi olla joitakin satoja euroja. Ensimmäiset Tex Willerit puolestaan ovat myös harvinaisia, ja arvoltaan useita satoja euroja, samoin sarjan ensimmäiset pokkarijulkaisut 70-luvulta. Myöhempien numeroiden arvo laskee nopeasti muutamiin euroihin. Myös Korkeajännitys-sarjan albumeissa on useiden satojen eurojen arvoisia numeroita sarjan alkupuolelta 50-luvun alusta ennen kuin sarja yleistyi huomattavasti kohti vuosikymmenen loppua mentäessä. Mustanaamion ja Tarzanin ensimmäiset numerot ovat myös harvinaisia, niiden arvo voi nousta yli 100 euroon. Näidenkin sarjojen kohdalla vähänkin uudempien numeroiden arvo putoaa nopeasti muutamiin euroihin. Lisäki 60-luvun Ihmesarja on suosittu keräilykohde, jonka loppupään numeroita ei ehjänä juuri löydy. Liimasidoksisista numeroista voi saada hyvässä kunnossa yli 100 euroa.
Kun puuttuva tai muuten haluttu sarjakuva jostakin yhtäkkiä löytyy, täytyy siitä olla valmis tarjoamaan houkutteleva hinta nopeasti, varsinkin jos kyseessä on huutokauppa. Näin ollen sarjakuvien keräily ei ole halpaa lystiä, vaikka yleensä ei puhutakaan edes tuhansien eurojen investoinneista. Aktiivinen keräilijä saattaa kuitenkin ostaa useita numeroita vuodessa, jolloin niihin käytettävä rahasumma saattaa nousta huomaamatta melko suureksi, varsinkin jos yksittäisten numeroiden hinnat liikkuvat sadoissakin euroissa. Jos ylimääräistä käteistä löytyy tililtä, voi sarjakuvan osto olla hyvä sijoitus sillä vanhojen sarjakuvien arvo tuskin ainakaan laskee tulevaisuudessa kunhan ostettu albumi säilötään huolellisesti, sen kuntoa suojellen.
Mikäli rahaa ei juuri numeron tullessa myyntiin ole saatavilla, voi olla järkevintä rahoittaa ostos luottokortilla tai kulutusluotolla, sillä vaikeasti löytyvimpiä numeroita tulee myyntiin niin harvoin että tilaisuus ei välttämättä toistu. Vinkkinä kerrottakoon, että luottokortteja tai kulutusluottoja kannattaa vertailla ennen päätöksentekoa, jotta ei tule aiheuttaneeksi itselleen ylimääräisiä kustannuksia. Luottoa hiljalleen takaisin maksamalla saa myös sarjakuvan ostokustannuksen hajautettua ajallisesti pidemmälle maksuajalle, jolloin harrastus ei aiheuta omalle taloudelle niin voimakkaita yhtäkkisiä rasitteita.
Sarjakuvaharrastuksen kustannuksia arvioitaessa kannattaakin käyttää maalaisjärkeä: ostettavan albumin todellinen arvo ja tarjottava hinta tulee arvioida tarkasti esimerkiksi antikvariaatin ammattilaista apuna käyttäen, järkevin maksutapa kannattaa arvioida huolellisesti ja lopulta ylipäänsä pitää muistaa että harrastuksen on tarkoitus tuoda elämään iloa ja sisältöä, eikä sen siten tulisi aiheuttaa ylimääräistä stressiä tai talousvaikeuksia. Äärimmäisen tärkeää on myös pitää huolta siitä että sarjakuva-albumin kunto pysyy yhtä hyvänä kuin se oli ostohetkellä. Näitä neuvoja noudattamalla sarjakuvista ja niiden omistamisesta voi nauttia hyvillä mielin ja tietää että niihin sijoitettu raha on ikään kuin hyvässä tallessa.